Ida von Rüdiger

vain koska haluan ilahduttaa roosaa. ja ehkä vähän muitakin.

muahhahhahhaa olen niin epäterveellinen. mutta ehkä se onkin onneni salaisuus.

hengitän vielä. ja piirränkin!

pariisin kevään tulivuoria soi niin paljon päässäni taikin pääsykoeviikon aikana, että siitä tuli senhetkinen voimabiisini.

koska palautteen jälkeen tunsin itseni nuoremmaksi ja keskeneräisemmäksi, kuin koskaan, päätin ottaa vuoden pääasialliseksi tavoitteekseni tietoisen kypsymisen. tai edes oraalle nousemisen. kehitän heikkouksiani, eli piirustusta, maalausta ja ryhmätyötaitoja. tai olenhan ihan keskimääräisen sosiaalinen, mutta ilmeisesti introvertti luonne ei pääse hyviin kouluihin. voiko ulospäinsuuntautuneeksi opetella?

joo olen katkera, koska olen halunnut taikkiin jo ennen kuin pääsin lukioon. ja nyt se jäi kahdesta pisteestä kiinni. no mutta. kypsymisprojektiini kuuluu piirrustusjäljen kypsyminen ja mielenkiintoisen tyylin löytäminen, joten opettelen piirtämään uudestaan. ei enää söpöjä pikku-rudeja, sori. tai ehkä yksi kevyt kesäpäivitys jossain välissä, mut ei sen jälkeen enää.

löysin limingan aikaisia krokeja, joista pidin, ja laitoin ne tänne muistutukseksi itselleni ja kannustajilleni mihin haluaisin pyrkiä.

osa on piirretty vasemmalla kädellä, osa oikealla.

muotsikan, eli lahden muotoiluinstituutin pääsykokeet on huippusalaiset. supersalaiset. niistä ei kukaan tiedä mitään, ja ne jotka tietävät, tapetaan jos kertovat tietonsa eteenpäin. koska en pelkää mitään enkä ketään, aion kertoa, että muotsikan pääsykokeet oliva hirveät, enkä voi suositella niitä kenellekään.

liikelahjojen lisäksi pääsykokeissa tehtiin tiistaina aamulla hahmotustehtävä, sama kuin pakkausmuotoilussa. tarvikkeina kilo muovailuvahaa ja pingispallo. pingispallo piti ottaa käteen ja muovailla savesta mallista pingispalloa pitelevä käsi. tärkeää oli käden ja pingispallon mittasuhteet ja hahmotuskyky. mun lempitehtävä, jossa ei tarvinnu olla luova eikä innovatiivinen.

iltapäivällä maalattiin isolle isolle paperille värikäs karnevaalinaamio. minusta keltainen oli tarpeeksi värikäs. oli tyhmää, kun paperiin ei saanu kirjottaa ja kertoa esim. mitä matskua naamio on. mun naamioni ois ollu kullankeltaiseksi värjättyä nahkaa. ja karnevaaleista piti piirtää&maalata tilannekuva, neljässä tunnissa. huh.

illalla oli vielä iltatehtävä. mentiin muotoiluasemalle muotsikan näyttelyyn. sen pohjalta piti kirjoittaa essee "mikä on hyvää laatua muotoilussa", ja kuvittaa essee näyttelystä löytyvien esineiden piirroksilla.

keskiviikkona, viimeisen päivän aamuna piti tehdä korurasia korulle, josta saimme huonosti skannatun ja monistetun kuvan. kartonki oli paksua ja liukasta, eikä siihen tarttunut liima eikä maalarinteippi. kiitos siitä.

iltapäivällä saatiin katiskaverkkoa ja vaahtomuovia, sellaista jonka päällä istutaan retkellä, ja niistä piti tehdä veneen malli. verkkoa ei saanut leikata millään tavalla, taivuttaa vain. vaahtomuovia sai leikellä miten halusi, eikä veneen tarvinnut olla kelluvaa mallia. tein tunnissa perusveneen airoineen ja paistinpannun näköisen miniäyskärin, koska kanaverkkovene on kovin reikäinen.

nii ja keskiviikkona oli myös haastattelu. kysyttiin tyhmiä, kuten "mitä korumuotoilija tekee" "mikä esine olisit" (hammasharja) "kerro yhdestä portfoliosi työstä tarkemmin" ja "miksi me haluttaisiin sinut tähän kouluun".

ja jotta jokainen ulkopuolinenkin raukka, joka haluaa tietää mitä muotsikan huippusalaisissa pääsykokeissa tapahtuu, löytäisi tämän postauksen aion luetella alle kaikki aiheeseen liittyvät hakusanat. olkaa niin hyvät.

lahden muotoiluinstituutti, korumuotoilu, pääsykoetehtävät, pääsykokeet, muotsikka, lahti, korumuotoilun tehtävät, pääsykoe, lahden ammattikorkeakoulu, korut, muotoilu, pääsykoetehtävät 2011, vanhat pääsykoetehtävät, edelliset pääsykoetehtävät, helvetin esikartano.

jos keksitte lisää mainioita hakusanoja kannattaa kertoa.

kävin kampaajalla (ehkä kuukausi sitten) ja nyt tukassani on pinkkiä ihan vain siitä ilosta, että olen aina pyhästi inhonnut pinkkiä.

ei siksi että pinkki olisi ruma väri, vaan koska se ei ole minun. en edes omista niin pinkkiä kynää mitä tukassani on nyt.

ennakkotehtävät on myös paketissa, ja kävimme viemässä niitä m&m:n kanssa ihan paikan päälle oikeasti punaisella nissanillani.

nii. ja tässä ois mun limingan vuosijulkaisuni olkaa niin hyvät

arvostelukirjan siis kokosimme. minä tässä arvostelen winshlussin pinocchion sarjakuvaromaanin omaan tyyliin ilman puhekuplia.

mainio kieroutunut teos. en ymmärrä ranskaa, mutta ei haitannut.

kivaa oli. kokeilin tehdä lainit ja värit eri papereille ja sitten koneella yhdistää. jänniä ylläreitä tuli.

tilatkaa ihana mahtava limingan taidekoulun sarjakuvalinjan arvostelukirja osoitteesta toimisto@limingantaidekoulu.fi ja syytäkää sinne 20 euroa. postikuluja tulee 5€

vastineeksi saatte 38 opiskelijan sydänveret 120 nelivärisivuna sarjakuviamuodossa ja liimasidotulla kannella.

rüdigerin sarjiksia on julkaistu tänään kalevan verkkosivuilla jee! koulun projektista siis kyse, 15 sarjislinjalaista saa töitään nettiin ja siitä maksetaan herrajumala.

no mut tietenkin aina ne lempparit jää julkaisematta, joten tarjoilen ne kaksi mestariteosta teille tässä.

noin. nyt voin ehkä jo täysin julkisesti tunnustaa, että aion lähteä limingasta. onhan minulla enää viikko koulua jäljellä.

ei sen suurempia traagisia syitä. koulu on mahtava ja ihmiset.. persoonallisia. mutta ei ole tasainen maa minua varten. palaan kotiin mikkelin huudeille, kunnes lähden uusiin seikkailuihin.

älkää itkekö puolestani. ainakaan paljoa.

uutiskuvitusta, mitä harjoiteltiin joitakin aikoja sitten petteri tikkasen johdolla.

ja muistakaahan lapset, että jos haluatte jonkun työn, johonkin kouluun tai mukaan johonkin projektiin, niin olkaa ajoissa.

älkää vitkutelko parin kuvan skannaamista niin kuin joku ida joka olisi halunnut kuvittaa erästä vuosikertomusta,

mutta unohti milloin piti homma hoitaa, ja aloitti sitten kun oli jo liian myöhäistä.

sellaista, maalla raikaa oslon hiihdot.

luulin olevani epäsiisti, mutta erehdyin. ei ole mitään ällömpää kuin hiukset tiskiharjassa. päätäkö sillä pestään? vitu.

huomasin myös että skannerini ei toista kovin vaaleita sävyjä. ällöt likaiset värit menivät ihan hukkaan.

epilogi: ystävänpäivän jälkeisenä keskiviikkona opistolaiset pitävät ystävänpäiväbileet paikallisessa tanssiravintolassa.

kahdelta yöllä kun kunnon kansalaiset ovat palanneet baarista jo aikaa sitten, loputkin juhlijat tulevat krankan sulkeuduttua etsimään jatkoja.

henkilöille, jotka eivät katso kauhuelokuvia: samara on suositun ring-elokuvan tyttölapsi , jolla on pitkät mustat hiukset,

ja joka vainoaa ihmisiä kaivosta ja muista kosteista paikoista käsin ja ryömii litimärkänä tv-ruudun läpi tappamaan uhrinsa.

jättää varmaan jälkeensä myös paljon hiuksia.

asuntolaelo vaatii veronsa, MUTTA sisältää myös mukavia asioita, kuten esim. nämä kauniit kosinnat maijalta ja tanjalta <3